Päätöksenteon perustaksi pitää ottaa päätösten vaikuttavuus. Nykyisellään Euroopan omaa aluetta koskevien toimien vaikutus maailman päästöjen määrään ei enää ole kovin suuri. Selvästi merkittävämpää voi olla Euroopan mahdollisuus vaikuttaa muiden toimijoiden päästöihin, joskin se mahdollisuus on rajallinen. Päätöksenteossa täytyy aina muistaa, että pelkkä hyvä tarkoitus ei hyödytä, jos todelliset tulokset ovat kielteisiä.
Tämän vuosituhannen aikana Euroopan ja USA:n päästöt ovat laskeneet, Kiinan nousseet jyrkästi. Euroopan päästöt ovat nyt 10 % maailman päästöistä, Kiinan 29 %, USA:n 15 % ja Intian 7,1 %. Samat kehitystrendit pätevät myös päästöihin/asukas. USA:n päästöt/asukas ovat laskeneet, mutta edelleen korkeimmat 16 tonnia/asukas. Kiinan päästöt/asukas kasvavat jyrkästi ja se on ohittanut Euroopan. Sen päästöt/asukas ovat 7,2 tonnia kun ne Euroopassa ovat 6,8 tonnia.
Euroopan päästöjen siirtäminen rajojen ulkopuolelle ei ratkaise ongelmaa. Jos päästöjä aiheuttava tuotanto siirretään heikomman energiatehokkuuden maihin, se itse asiassa pahentaa ongelmaa. Jos eurooppalaisten päätösten vaikutukset talouteen ovat kielteisiä, Eurooppaa ei suinkaan nähdä edelläkävijänä vaan varoittavana esimerkkinä.